Varjo mielessäni

Maa peittyy huntuun valkoiseen
Vajoan pimeyteen siniseen
Itsekseni keskustelen
Maailmaa kiroten

Sanotaan ettei maailma paremmaksi muutu
vaikka sille kuinka päin naamaa huutaisi
Onneksi aina voi yrittää

Kuljen halki liekehtivien rivien
Katselen kuinka sanat ilveilevät minulle
Kukaan ei tule huomaamaan
millainen pimeys mielessäni asustaa

Joki kulkee halki halkeilevan muurini
Illan tullen katselen kuuroa hahmoani
Joka huomaa kaiken tarpeellisen:
sinun kauneutesi

Kaukaa näen kauneutesi
Kuin aurinko Venetsian vampyyria
se polttaa minua
Olen uneksinut niin kauan
että unelmani hajoavat tuhkaksi
yksi kerrallaan

Itkevä aurinko laskee
Naurava kuu nousee
Hiljaisuuden keskellä
Tappava talvipäivä tuhoaa
kesäiset niityt ja muut toiveeni

Äänet päässäni huutavat
Ne tahtovat minun toimivan
Tekevän jotain edessäni olevilla
Yhdeksällä ovella ja seitsemällä avaimella