odotin hetken, odotin toisenkin
kävelen askeleen, eteen ja taakse
katsoin ympärilleni
olin kai jossakin, kadonnut
hävinnyt kaikesta, elämästä, unelmasta
sitten kaikki selkeytyi
kuva eteeni piirtyi
tie eteeni valaistui
otin askeleen
se painoi, tuntui että rusennuin
en saanut henkeä
sitten otin toisen
se oli helpompi, kivuttomanpi
otin kolmannen....
kylmyys muuttui lämmöksi
kipu ja tuska, helpotukseksi ja rauhaksi
lopulta kävelin eteenpäin kääntymättä enään takaisin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
