Sinä päivänä satoi, oikeastaan oli satanut jo kauan
Tyhjiä kasvoja käveli vastaan
Sisäinen kylmyys oli jäätävää
Kovat valot iskivät kasvoihin, tehostaen pimeyttä.
Määränpää oli hämärtynyt piiskaavassa viimassa
Pelko oli vallassa, tosin turtuneena sekin alkoi väsähtää,
edes lämmin katse ei saanut sitä nousemaan.
Mustat märät kadut heijastivat pysähtynyttä aikaa, silti olin liikkunut
Yksinäisyys ei antanut enää voimaansa, ei hallinnut.
Se teki turvallisuudesta haaveen.
Varjoissa nykyisyydestä tuli muisto
Selite:
Kun alkaa laskea suojamuureja ja tuntea jotain. Rakkaus on pelottavinta elämässä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienon tunnelmallinen, ajatuksia herättävä. Hyvin harmaa ja viileä, kaunis.
Tämä oli kaunis. Hiottavaa kai on mutta silti todella kaunis. "Pelko oli vallassa, tosin turtuneena sekin alkoi väsähtää" ihana kohta.