Mitättömyys

Joskus iltaisin toivon, että voisin kasvaa mittättömyydestäni ulos.
Voisin olla niinkuin muutkin.
Ne, joille juttelet.
Ne, joita ajattelet.
Mutta mitätön minä olen.
Olen sen huomannut.
Mitättömäksi minut tekee se kaipuu, joka vie minua aina vaan kauemmaksi sinusta.
Vaikka sen pitäisi tuoda minua lähellesi.

Kaipaan sinua joka päivä enemmän.
Toivon, että huomaisit.
Jokainen pieninkin huomionripe saa minun sydämeni pamppailemaan.
Ja minä itken. Koska se ei kuitenkaan riitä.
Et koskaan tule käsittämään,
kuinka minä kaipaan sinua.
Et varmasti käsitä sitä, että sinun pitäisi olla minun.
Jutella minulle, ihailla minun silmiäni.
Nauraa minun kanssani ja itkeä minun tähteni.

Haluaisin vain, että huomaisit minut mitättömyydestäni huolimatta.
Näkisitkin minut.
Ja pitäisit näkemästäsi.
Kuinka kauan voit olla huomaamatta, vaikka olen ihan edessäsi?
Ja minä kaipaan sinua. Kaipaan siihen asti,
että tipahdat minun tasolleni mitättömyyteen.
Ymmärrät, kuinka paljon välitän.

Mutta enhän minä sitä voi odottaa.
Tiedän, ettei sinusta koskaan tule yhtä mitätöntä kuin minä olen.
Sillä mitätön minä olen.
Mitätön rakkauden edessä.
Rakkauden sinuun.