Sataa vettä ja taivas on synkkä,
yhtä synkkä on mieleni mun.
Rakastan sinua koko sydämmelläin, mutten tiedä tunnetko samoin.
Mieleni mustuu yhä päivittäin, mutta sydämmein ei malta lopettaa.
Odotan ihmettä, jota ei tule tapahtumaan, olet mikä olet se ei tule muuttumaan.
Olenko tyhmä vai rakkauden sokaisema, sitä en tiedä, mutten voi lopettaa.
Toivon pientä etäisyyttä, mutta tuskin annat sen tapahtua, olet kuin takiainen otat kiinni, muttet osaa päästää irti edes suhteemme pelastamiseksi.
Sinä tuhoat rakkautemme, enkä minä mahda sille mitään, EN MITÄÄN!
RAKASTAN SINUA ENKÄ HALUA LUOPUA SINUSTA, MUTTA JOS JATKAMME NÄIN SINÄ KARKOITAT MINUT LUOTASI POIS!!
TIEDÄN ETTET HALUA SITÄ, MUTTA JOS JATKAT TUHOAMISTANI TULEE TÄMÄ KAIKKI PÄÄTTYMÄÄN!!!
Selite:
Että näin. Lukekaan ja kommentoikaa.. KIITOS
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja voimakas runo...Mutta tuo capsin murhaaminen pisti vähän silmään (ei millään pahalla siis)
asiaa lievin teiniangstein säestettynä. mutta kirjoistusasusta en pitänyt, sillä isojen kirjainten viljely huutomerkkeineen kertoo mielestäni vain puutteesta kyetä sama asia ilmaisemmaan toisin tavvoin, säästelemättä kuitenkaan voimaa.
tökösti riimitelty tilitys.
anteeksi töksäytys, mutta niin minä tuon näen.