Tahtoisin niin itselleni sen oman kullan
sellaisen jonka kainaloon saisin käpertyä
kun on kylmä ja jonka kanssa voisin jakaa
ilot ja surut.
Sellaisen joka todella ymmärtää minua,
välittää siitä mitä sanon tai teen ja
joka todella rakastaisi minua juuri
tällaisena kuin olen.
Onko se liikaa vaadittu??
Selite:
Jotain pientä tuli tehtyä kun oli tylsää.. Kommentoikaa ihmees.. :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
