ollaan ihan hiljaa
ettei ketään enää satu
kuoriudun ihostani
ja silti olen
merkitty, arvoton
öisin juoksen henkeni edestä
etten vahingossakaan
katsoisi itseäni silmiin
mun ainut pelastaja
asuu niin kaukana
etten voi kuulla tai nähdä
saati sitten tuntea
yhtään mitään
polvistun edessäsi
kun valot himmenevät
sillä eihän täällä ole
enää mitään nähtävää
ja suljen oven hiljaa
ketään herättämättä
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi