Minä verhoudun puolitotuuksiin
ja hymyyn, joka
ei tavoita suupieliä.
Sinä vaikenet, pakenet hiljaisuuteen
ja kun puhut, et sano mitään.
Katsoessani sinua, näen vain
vaivaantuneen miehen;
katsoessasi minua, et näe ketään.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Alexandra Leaving | Lintunen | 1.2.2014 | 15 | Runo |
| Alexandra Leaving | Nimetön | 20.7.2013 | 22 | Runo |
| Alexandra Leaving | Varjojen paratiisi | 10.6.2013 | 15 | Runo |
| Alexandra Leaving | Hys! | 20.5.2013 | 13 | Runo |
| Alexandra Leaving | Nimetön | 16.5.2013 | 9 | Runo |
| Alexandra Leaving | Matkalla jonnekin | 14.5.2013 | 8 | Runo |
| Alexandra Leaving | Rakas, kuinka tähän on tultu? | 8.5.2013 | 11 | Runo |
Kommentit
Joskus ollu totisinta totta lukijan elämässä. Hieno. Elämää.
Taitava runo, valitettavasti suhde voi joskus ajautua näin masentavaan tilaan.
Wau.. Hieno runo!
Mahtava runo.
Silmät toimivat joskus peilinä joka heijastaa muuta kuin mitä haluaisimme. Sielu pysyy piilossa.
Pidän kovasti!
Sanotaan että toisesta peilaa omia tunteitaan.
Kun on pitkään kuljettu yhteistä matkaa, tähän tullaan, ainakin välillä!Upeasti olet saanut runossasi esiin tämän! Hyvä runo!
Kun hyvin tunnetaan tunnetaan monin tavoin ja paljon.
Hyvin tuttua kuvaat.
Luin runojasi, kaikista pidin.
Tämä kolahti kaikkein eniten, kiitos.
paljon tunnetta. tämä teksti repii lukijaa jonka on helppo tarttua tekstin sisältöön ja elää näitä tunteita. hienoa.
Hienosti kirjoitettu.
Kelvollista yritystä, mutta teksti kaipaisi luita ja lihaa. Silmiin pistää liian monta abstraktia: hiljaisuus, puolitotuus, mitään-ketään...
Säilytä runon tunnelma, mutta konkretisoi. Uskon, että lopputulos miellyttää sinua ja lukijaa paljon enemmän.