Tuijotan horisonttia ja kuuntelen musiikkia samalla kuin odotan bussia pikku pakkasessa. Kelaan mielessäni, että kaikesta viime vuosien aikana tapahtuneista ja meneillään olevista asioista huolimatta oon juuri siellä missä mun pitäisikin olla. Vaikka lukemattomia kertoja on tuntunut siltä, että elämä vain potkii päähän sitä enemmän mitä enemmän yrittää nousta ylös, vaikka epäusko on vallannut mielen ja vaikka on tuntunut siltä, että voimat ei riitä itkemälläkään niin silti mä oon vielä täällä, pystyssä, seison ylpeänä itseni rinnalla, vahvana ja onnellisena. Juuri nyt, tässä hetkessä ja tässä paikassa, mä oon kotona.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit