Tie sumussa sateesta,
silmäni sumuisat kyynelistä.
Piiloudun peittojeni alle toivoen
ettei kukaan voisi löytää minua sieltä,
sillä en ole koskaan ollut se ihminen
jollainen kukaan teistä haluaisi olla.
Mieleni täyttää hiljaisuuden kolmeksi pisteeksi
pakottaen minut toivomaan,
etten olisi sanonut mitään.
Etten olisi kysynyt mitään.
Televisio esittelee taas ihmisiä,
jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut
ja jossain toisaalla köyhät heittävät arpaa
panoksinaan desi jauhoja viikon ruoka
katsoen kuka selviytyy huomisesta.
Maailmankuvani säröilee tästä kaikesta,
mutta lopullisesti sen voi kaataa
vain vastaus kysymykseen
Tulethan luokseni?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
