Jack käveli pää painuksissa pitkin sisäoppilaitoksen käytäviä. Kun hän käveli erään taulun ohi kolmannen kerran, hän havahtui ja tajusi kiertäneensä ympyrää viimeiset 15 minuuttia. "Oletsä ok?" kuului ääni hänen takaansa. Kysyjä oli 18-vuotias Nellie, yksi koulun uusista oppilaista. "Täh, kuinni?" Jack kysyi hämmentyneenä. "Meinasin vaan, ku oot kävelit mun ohi jo kolmatta kertaa, aina yhtä surkeen näkösenä." "Ei täs mitää, olin vaan ajatuksissani" Jack sanoi nopeasti ja ennen kuin Nellie ehti sanoa enää sanaakaan, oli Jack jo kadonnut nurkan taa.
"Jack, oota!" "No mitä nyt taas..." Jack mutisi itsekseen ja kääntyi ympäri. "Ai, hei Thomas. Mitä asiaa sulla on?" Jack kysyi ja katsoi ympärilleen. Hänestä tuntui kuin kaikki olisivat yhtäkkiä hiljentyneet tuijottamaan häntä ja Thomasia. Eikä mikään ihme, olihan Thomas koulun yksi arvostetuimmista oppilaista, myös Jackin mielestä, eikä häntä pahemmin tavattu juttelemasta muille kuin hänen jengiläisilleen. "Seuraa mua" hän sanoi ja raahasi Jackin mukaansa. He kiertelivät koulun käytäviä kunnes päätyivät erään huoneen ovelle. Thomas meni edeltä sisään ja käski Jackin sulkea oven perässään. "Missä me ollaan...?" Jack kysyi varoen. "Tää on mun kaverin huone. Täällä me voidaan puhua rauhassa. Istu alas." Jackin istuutuessa Thomas tarkkaili tätä. "Tarttetko sä rahaa?" "Anteeks mitä? Rahaa?" "No niinhän mä just sanoin" Thomas tuhahti. Jack tuijotti tätä hetken aikaa hiljaa ja totesi sitten: "No, kaipa sitä aina rahalle käyttöä löytyy." "Hyvä, toi on miehen puhetta!" Thomas huudahti ja meni tonkimaan kaverinsa vaatekaappia. "Täs ois vähän amfetamiinia" hän sanoi ja ojensi pienen pussin Jackille. "Myy ne ja tuo rahat mulle." "Mut mistä mä tiedän kenelle voin myydä ilman että jään kiinni, tai paljon mä pyydän näistä?" "Selvitä ite" Thomas hymähti ja lähti jättäen Jackin istumaan hölmistyneenä tuolille.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
