Nimetön

1
Yritin saada taottua päähäni järkeä. Koskaan ei olisi liian myöhäistä kertoa totuutta. Olin kuitenkin vaiti. Tiesin, että jos hän saisi tietää totuuden, hän inhoaisi minua koko loppuelämänsä. Kuuntelin hänen vuodatustaan välillä nyökäten. Pian hänen puheensa taukosi ja hänen silmänsä nauliintuivat omiini.
- Minä lähden, hän sanoi ja nousi penkiltä.
Tuuli puhalsi kylmästi kun hän käveli pois. Olisin halunnut nousta ja juosta hänen peräänsä, mutta en pystynyt. Istuin vain ja mietin. Minun täytyisi kertoa totuus hänelle. Mietin kaikkia mahdollisia keinoja, mutta mikään ei kuulostanut uskottavalta. Taivas tummui hetki hetkeltä enemmän ja pian katuvalot syttyivät. Nousin ylös ja aloin laahustaa kohti kotia. Kotia, johon en halunnut palata. Kotia, johon silti aina palasin. Sytytin tupakan ja mieleni virkistyi hieman.
Kotona minua odotti kaaos. Venla oli hakenut häkkivarastosta kaksi matkalaukkua, joihin hän vihastuneena heitti nyt vaatteitaan. Katsoin hetken ovenraosta hänen puuhaansa. En sanonut sanaakaan. Kun hän ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun, päätin lähteä keittiöön. Avasin jääkaapin oven ja tongin ylähyllyn perältä kaljapullon. Avasin sen ja menin sitten olohuoneeseen katsomaan jääkiekkoa. Kuulin Venlan itkevän. Tuijotin makuuhuoneen suuntaan toivoen Venlan tulevan viereeni. Halusin halata häntä, mutta en voinut mennä huoneeseen.
Kun kuulin matkalaukkujen sulkeutuvan aloin tuijottaa televisiota, aivan kuin olisin yksin kotona. Venla tuli sohvan taakse, pudotti laukut maahan ja kertoi lähtevänsä hotelliin. En vastannut. Muutaman sekunnin kuluttua ulko-ovi paukahti. Hän oli todellakin lähtenyt. Suljin television ja menin makuuhuoneeseen. Laitoin vaatekaapin oven kiinni, sammutin valot ja kävin nukkumaan. Tämä taisi olla tässä.

2
Kun heräsin aamulla, olin oudon iloinen. En ollut yhtään harmistunut vaikka avovaimoni oli edellisenä iltana lähtenyt talosta ovet paukkuen. Menin keittiöön ottamaan aamupalaa. Kävellessäni lipaston ohi huomasin siinä avaimen. Avaimen, jonka Venla oli jättänyt siihen. Hän ei tulisi enää takaisin. Kohautin hartioitani ja haukottelin. Eipähän ollut enää minun ongelmani.