minä muistan
kuinka sydämeni särkyi
kuinka raastoin sen rinnastani
vertavuotava ja kirkuvana
täynnä pistohaavoja
ja vaikertaen
hautasin sen menneisyyteni pihamaalle
minä elin
minä elin särkyneenä ja kasvot kätkettyinä
sormieni välistä suruhelmet valuen
vuoksesi, vuoksemme
heidän tähden
tein sen
nyt aamu on sarastanut etuovelleni
verantani kylpee kultaisessa auringonvalossa
enkä enää kyynelehti varjoisaa pientä hautakumpua
joka joskus oli elämääni suurempi
muttei sitä vahvempi
tämä on uusi päivä
uudet kasvot katsovat ikkunanheijastuksesta
takaisin rintalastani välkehtivään autereeseen
jossa tuore sydämeni sykkii sateenkaaren väreissä
olen ehyempi kuin koskaan
minä olen elävämpi ja kauniimpi
kuin koskaan uskalsin unelmoida.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi