Minä en tahdo sitoa sinua
sanoilla, joilla vain helisytetään vangin kahleita
minä en tahdo määrätä sinua
metallilla, joka on vain äänetön kulttuurillinen vaade
minä en tahdo tuomita sinua
lihalla, jonka synty on viaton vastuunsa painosta
Minä haluan olla vain sinun viimeinen rakkautesi
viimeinen henkäys, joka kulkee välillämme
kun aika on kulkenut ohitsemme ja
järkemme valo hiipunut vanhuuden hopeaan
ja kun taasen suljen silmäni
näen sinut yhtä elävästi kuin ensimmäisenä päivänä
jolloin seireeninlauluni manasi sinut luokseni
veden äärellä kuin merimiehen konsanaan
karikoille, oi rakkaani
Minun maailmani salattujen rajojen sisäpuolelle
oi rakkaani
samalla kun minä jäin verkkoosi
kuin kala konsanaan
kuivalle maalle, oi rakkaani
sinun maailmasi lumoihin
oi rakastettuni, armaani
Ollaan sylikkäin ja unohdetaan maailma
hetkeksi vain tai ikuisuudeksi
kuka sitä laskee
en minä ainakaan
sillä sinun kanssasi on ajalla kaksoissisar
jonka tummien helmojen poimuissa
on lukemattomien öidemme muistot
ja kuiskaukset joiden merkityksen vain unilinnut
kantavat siipiensä sinertävien höyhenten hieroglyfeissä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
