Linnut eivät nuku
ne odottavat meidän heräämistämme
raukean tuskaisia silityksiä
vaativaa hengitystäsi leukapielelläni
Minä en kyltymättömyydeltäni
kykene kuin riisumaan itseni lehdistä
varistelemaan ruskani koillistuuleen
Kasvan kolhittuna vastavaloon
kunnes annan talven tulla ihon läpi
roudan halkaista syvältä
Sinä saat minut sointumaan valkeuteen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi miten hieno! Pidin paljon :)
Niin on runo uljas kuin kirjoittajansakin.
Ihailen todella taitoasi rakentaa mitä upeampia kielikuvia ja käytellä sanoja muutenkin yllättävästi ja vivahteikkaasti.
Tunnelma tässä oli kovin raskas, mutta vapautuminen tapahtui lopetuksessa.
Ja kiitän vilpittömästi jälleen kommentistasi, olen aina yhtä otettu.
Hieno ja ääni tänne :)
Todellla hieno runo.
Vahva tunnelma herkässä runossasi.
Kaunis koruttomuudessaan. Ei ylisanoja, vain tässä ja sinä. Tykkään
Ihanan luonnonläheinen, hieno runo.
Hieno.
Kylä tokkiisa miekii voisin hteä varistelemaan, kunhan vaan jostain saisin variksen siivet. Tykkäsin tästä runosta. Monitulkintainen, kuten hyvän runon tulee ollakin.
Sorry, kun tuli noita painovirheitä mokomia.
Upea ! :)
Kaunis, hyvin kaunis runo.
Kielikuvat koskettavia ja osuvia. Luonto sopii moneen vertauskuvaksi.
Ehyt, kokonainen teksti.
Upeilla kielikuvilla rakennettu ja kaunista.
Pidin kovin.
kirjoitat upeasti...runoihisi jää koukkuun..aivan huikaisevia
Vahvaa tunnetta, hienoa kuvakieltä.
Loistavaa metaforaa kauniisti kirjoitetussa runossasi! Onnea viikon runoilijalle!
Upea.
Kaunis on runosi (:
Upea.
Tämäkin...
äärettömän hurmaava runo.
Kaunis.
hieno ja niin luonnoläheinen.
Taidokasta, upeaa runokieltä. Lukunautinto.
Kaunista
upea runo
vetää sanattomaksi
ja sitä ei tapahdu usein :o