Painajaisissa
istumme aina erillämme
sinä omiesi joukossa
minä yksin
yksin kyyneleideni kera
En kuulu mihinkään
varsinkaan siihen elämään
jota elämme joka päivä
yhdessä
ja sinä vannot rakastavasi
Painajaisissa
en tunne lämpöäsi ympärilläni
on vain sinä ja kaikki muut
ja minä haaleana varjona
Aamulla painaudun sinua vasten
vain huomatakseni
etten itse ole läsnä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on aivan ihana ja jotenkin koskettava. :)
Loistava runo. Ootko sä käynyt mun luona kärpäsenä katossa? :)