on se aika kuusta kun linnut vaikenee.
myös hiljaa on maa, mut puro solisee.
tuntee kipua suurta rinnassaan.
polte on mahdoton, se lisää suruaan.
kuusikko humisee ja tuuli viheltää.
se laulaa surulauluaan, taivas sinertää.
ei myrskyksi tätä uskois, mut hän tuntee niin.
kun aurinko pilvien takaa käy unohduksiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi