Ohut ihoni suodattaa tänäänkin kaiken lävitseen.
Rikkirevityt käsivarret ei tunne enää varoittavaa kipua.
Jälleen yksi uneton yö sidottuna sänkyyni.
Kuulin itsemurhan vaimentamattoman kuminan pääni sisällä.
Paskaa.
Kaikki on paskaa.
Elämä täällä on yhtä helvettiä.
Miksi jatkaa eteenpäin ja herätä aamulla?
Koska kaatuu pian uudestaan.
Eikä mikään tule muuttumaan.
Tartun hetkeen.
Siihen ikuisen kauniiseen hetkeen,
jolloin kaikesta tulee kaunista.
Mutta voinko tarjota sen itselleni?
Olenko ansainnut sen?
Vapauden.
Feeniks-lintukin tukehtuu lopulta tuhkaansa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi