Se poimi mut yksinäisestä yöstä,
kun mun päässä lainehti
ja mä yritin unohtaa.
Se pysähty,
katso mua kuin jotain siipirikkoa
ja nauro.
Se kupli jotain ihme iloa.
Samalla se sytytti valot silmiinsä.
Katse pakotti seuraamaan,
ja mähän seurasin,
vaikka maailman ääriin, jos se ois pyytänyt,
mut se vaan kulki omaa ympyräänsä,
eikä välittänyt kuin itsestään.
Silti mä halusin sen,
ja vain sen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
