Ja vaikka huomaa päivien kulun,
ja ajan.
Ja ettei tästä eteenpäin tämä etene,
turhaan toivon,
vaikken edes aina tietoisesti,
että joskus tuntisimme enemmän.
Haluaisit olla mulle kaikki
ja mä olisin sulle.
Ja että olisimme vihdoin Me.
Ja tunne suurempi,
rakkaus ympärillämme.
Vaikka se sana on paha,
tahdon että tiedät
vaikka ehkä sitä liikaa toistankin.
Ja sielut,
jotka ehkä uudesti syntyvät,
muistaisivat sen mihin ihmismieli ei riitä.
Se olisi minulle tärkeää, ajankin päästä.
Tietää,
että on jotain minkä voi löytää joskus tulevasta elämästä.
Ehkä tämä tunne
johtuukin kaukaa menneisyydestä,
eikä mikään sittenkään ole sattumaa.
Ehkä vain sielut muistavat.
Selite:
Tämäkin kirjoitettu todella kauan sitten. Löysin vanhojen romujeni joukosta.
En muista tilannetta, tai ajatuksia siitä miksi tuon kirjoitin mutta vieläkin siinä on jotain mikä saa itsenikin lukemaan sen uudelleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
