Keskiviikkoilta

Saunan pukuhuoneessa istuu väsyneitä miehiä - kaikkensa antaneita miehiä. Hiki on kuivanut suolaiseksi kylmäksi haarniskaksi, joka estää aikaa tarttumasta hitaisiin mietteisiin. Pöydällä kosteudesta kärsineen olutpullojen etikeillä koristellun peilin edessä sijaitsee
kokoelma eri värisiä ja kokoisia pulloja, joista toiset ovat vielä avaamattomia - toivoa täynnä. Pimeys virtaa pukuhuoneen käytävään auki olevasta ovesta anastaen hitusen kerrallaan eteenpäin kumartuneina istuvien miesten elämästä.

Joka keskiviikkoilta jonkin primitiivisen vaiston pakottamina nuo miehet palaavat tuohon samaan saunan pukuhuoneeseen - kuin lohet palaavat kotijokiensa yläjuoksuille tai ankeriaat Sargasso-merelle.

Osa miehistä on siirtynyt saunan elvyttävään lämpöön. Jokunen meni tupakalle - joko ruumiin sitä vaatiessa tahi seuraksi vain. Elämä on yhteinen - kuin elektronit metallimolekyylien muodostamassa hilassa. Se on varsin pienimuotoista ja sen syvyyttä on vaikea havaita, sillä suureleisyys ei kuulu suomalaisen miehen tunne-elämään. Sitä eletään sisältä - ei ulkoa päin.

Joka keskiviikkoilta nuo miehet nuortuvat vuosia astuessaan Maatullin ala-asteen voimistelusaliin varusteineen ja jo prakaavia niveliä tukevine siteineen. yhdeksältä illalla katoaa kaikki muu - huolet, vastuut ja kriisit - kun peli alkaa. Se on mies miestä vastaan, se on joukko joukkoa vastaan, ystävät ystäviä vastaan - ystävät yhdessä. Nuo miehet voivat tuona iltana olla vain siellä - eivät edes ajatuksissaan muualla.

Makkara on parasta laatua ja oluita vertaillaan. Vesissä rikkaimmissa joku hellii oman panoksensa antia. Toiset tyytyvät teollisuuden tuotoksiin. Harvoin kukaan voi määrällä kehuskella. Vain hetkellä on merkitys. Ja sinappia - sitä taas kaivattaisiin.

Ilta on niin lyhyt, mutta antakaa minun sanoa, että se on juuri oikean pituinen. Juuri oikean pituinen, jotta tulisi seuraava keskiviikkoilta. Lyhyempi ei maksaisi vaivaa. Pitempi maksaisi liikaa - eikä vain näille miehille. Pian alkavat siis miehet pukea päälleen ja
pakkailla laukkujaan. Jokunen jää provokatiivisesti munaskuisilleen ihmettelemään toisten hoppua. Kuitenkin pian nämäkin jättävät keskiviikoillan taakseen ja suunnistavat jo niin yksinäiseen yöhön. Kohti kotia - kotihan heillä kaikilla on. Koti ja kaikki muu. Ensi keskiviikkona nuo miehet kuitenkin palaavat taas - ollakseen enemmän - kuin minä itse.