hiljaa lipuen
pakenen
katsellen
kuinka linnut
putoavat taivaalta
vain noustakseen
uudelleen
kuinka äiti
kulkee lapsensa
kanssa käsikkäin
vain yhdessä
ollakseen
kuinka ovet
sulkeutuvat takaani
avautumatta
uudelleen
kuinka en enää mahdu
muiden elämään
niin kuin ennen
pakenen
katsellen
kuinka linnut
putoavat taivaalta
vain noustakseen
uudelleen
kuinka äiti
kulkee lapsensa
kanssa käsikkäin
vain yhdessä
ollakseen
kuinka ovet
sulkeutuvat takaani
avautumatta
uudelleen
kuinka en enää mahdu
muiden elämään
niin kuin ennen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosta tulee ajatus miten herkän kauniisti voi kokea asiat ympärillään, vaikka onkin ypöyksin, ehkäpä koetunpana monesti kuin häiritsevässä seurassa.
tosin eihän niissä mitään ilkeää, pysyvät kyynelkanavat vetreinä vuodattamaan tunne tulvia,
suruja ja joskus saattaisi niinkin että ilon ja onnen virtoja joutua ne kuljettamaan
Sivut