Kurjet lentävät kehää, meren yllä
ottaen korkeutta ennen lähtöä etelään
En istu enää minun kalliollani
tutulla aallonmurtajalla
Se on hävitetty kehityksen tieltä
vaan minulle vieraalla kivellä
Tihkusade kastelee hiukseni, kasvoni
värisen kylmästä
mutta juuri nyt en siitä välitä
katson kuinka Kurjet katoavat pilviin
yksi kerrallaan…
Milloin tapaamme uudelleen, keväällä?
näenkö rakasta mertani?
kotisatamaani en enää näe
en sellaisena kuin ennen…
sitä Elokuista tähtitaivasta…
Mieleni valtaa suru ja viha ihmisen ahneudelle
ja se kaipuu pohjaton, mitä ei täyttää voi
Näissä hyvästeissä on niin paljon lopullista!
Jää hyvästi, minun mereni
Toivon että me näemme
kun aika on siihen kyllin kypsä
ottaen korkeutta ennen lähtöä etelään
En istu enää minun kalliollani
tutulla aallonmurtajalla
Se on hävitetty kehityksen tieltä
vaan minulle vieraalla kivellä
Tihkusade kastelee hiukseni, kasvoni
värisen kylmästä
mutta juuri nyt en siitä välitä
katson kuinka Kurjet katoavat pilviin
yksi kerrallaan…
Milloin tapaamme uudelleen, keväällä?
näenkö rakasta mertani?
kotisatamaani en enää näe
en sellaisena kuin ennen…
sitä Elokuista tähtitaivasta…
Mieleni valtaa suru ja viha ihmisen ahneudelle
ja se kaipuu pohjaton, mitä ei täyttää voi
Näissä hyvästeissä on niin paljon lopullista!
Jää hyvästi, minun mereni
Toivon että me näemme
kun aika on siihen kyllin kypsä
Selite:
16 kausi loppui, surullisissa tunnelmissa.
Minulle niin rakas kotisatama pistetään matalaksi ja tilalle rakennetaan jotain ”älytöntä” ja rumaa.
Kaikki kaunis pitää turmella, ahneuden tieltä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut