Kun kantaa sisällään ikuista syksyä
viehtymystä kirjaviin väreihin
ja ymmärrystä niiden hetkellisyydestä
Ristiriidasta voi syntyä tuulia,
jotka jättävät jälkeensä
risuja ja rikottuja teitä
Kun on kulkenut ensimmäisen neljänneksen
aina taakseen katsomatta
ja uutta etsien
risteys muuttuu vapaudeksi
joka ei pakota tasoittamaan
kuoppia ja kulutettuja teitä
Olen oppinut
suunnittelemaan ohi suunnitelmien
Pelosta laskea toinen jalka maahan
syntyi piruetteja
taito tanssia vastavalossa vastapäivään
Olen myöntänyt
tarpeet ja niiden tarpeellisuuden
Rohkeudesta antaa kaikkensa kaikkea pelkäämättä
löytyi nöyryys
taito tyyntyä toisen syleilyssä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Miten osasitkin pukea sanoiksi sen, mitä tunnen. Upea teksti. Menee suosikkeihini.
Upea, voimakas ja asitikas runo!
Erittäin hieno!!
Kyllä on kaunis runo,
en löydä sanoja kuvaamaan mitä tunnen..
Runon alku pysäytti -
ja runon kokonaisuus on kuin tuikkiva timantti.
Suosikkeihin laitan, kiitos Sinulle.