Olet valo tunnelissani, majakkani myrskyissä, kasteen kauneus usvaisesa aamussa, voima pumppaamassa sydäntäni.
Maailmani
Elämäni
Rakkauteni
Kerrankin olen varma, että yhdessä pääsemme yli
jokaikisestä kivestä, kuopasta, muurista ja mäestä.
Meitä ei erota kovinkaan myrsky,
ei sakeinkaan sumu saa meitä toisistamme eksymään. Kylmimmätkään tullet eivät tätä liekkiä sammuta,
ei saa vesisade tukahdutettua tätä tulta joka meistä palaa.
Ennen se olin minä maailmaa vastaan, nyt meitä on kaksi ja tämä maailma ei enää meitä pysty murtamaan,
eivät tämän maailman säännöt meidän peliimme kuulu.
Me kirjoitamme oman satumme, me teemme onnellisen loppumme.
Ei ole kultaa tai timantteja meidän palatsissamme,
ei sinne tarvita kylmää graniittia taikka kovia, kylmiä valoja
Minulle riittäisi peti metsän lehvillä,
kunhan vain jakaisit sen kanssani.
Rakkautemme liekki lämmittäisi ja valaisisi tiemme emmekä voisi koskaan eksyä.
Vaikka sade ja tuuli ruoskisivat kylmää maailmaa ympärillämme, me olisimme turvassa toisissamme.
Toisinaan en tiedä missä minä lopun ja sinä alat, ajatuksemme kietoutuvat yhteen kuin punottuna kultaiseen verkkoon .
Tuhansien maailmojen portit avautuvat edessämme ja kanssasi en pelkää hetkeäkään niistä kulkemista.
Toisinaan maailma tahtoo meidät erottaa, ei kestä katsoa kuinka pilkkaamme sen musertavaa voimaa.
Joskus taakka painaa selän kumaraan ja voimat tuntuvat hupenevan juoksuhiekkaan.
Sellaisina hetkinä on paras luovuttaa.
Silmät ummistaa ja todellisuudelta karkuun sukeltaa.
Ja kun silmämme sylikkäin avataan, on maailmamme palaset taas kohdallaan.
Ei meitä pahat voimat saa kaatumaan, ei koskaan karkuun juoksemaan.
Ei mikään voi erottaa kahta jotka yhteen on luotu,
sielujen langalla toisiinsa kudottu
Ei viha ei katkeruus, pelko tai kuolema,
ei mikään meidän tarinaamme voi katkaista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi