Totta on, että toisinaan pelkään pimeintäin

Runoilija Päivänvalossa

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 26.6.2005
Viimeksi paikalla: 30.9.2022 0:10

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Muuttuu puuttuu ja unohtuu
 

Joskus unessa unohdan ettet ole luonani enää
yleensä muistan sen jo ennen kuin herään
käännyn pois, toivon teille hyvää

Kävelen hetken vieraalta tuntuvaan keittiöön
vilkaisten peilistä ohimennen muuttunutta ihmistä

Olen jo aivan toinen kuin se, jota ensin rakastit

olen antanut hiusteni kasvaa siitä asti, kun lähdit
olen päättänyt, etten laihduta enää

Huomaatko sen, kun katsot joskus hymyillen

Mielestäsi totuutta kestänyt olisi en

Katso vielä, näytänkö mielestäsi

onnellisemmalta nyt?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Käsittelet yksinkertaisella ja kuulaalla tavalla mitä monimutkaisinta teemaa. Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa, tämä on hieno runo!
Hyvä, että pystyy tuollaisen asian kysymään joltakin <3 
 

Käyttäjän kaikki runot