. . .

Pitkään pohdin

olisiko sinulle tärkeää 

että vielä unessasi moikkaisimme
 

Olisiko onni että aamulla

sänkysi toisella reunalla

ei makaisi enää

kipeä ja kalpea 

joka joskus oli naisen kaltainen

Jäisinkö kuitenkin

vieraaksi omaan kotiini

jossa edes sinua 

en meinaa tuntea

Puun oksat heiluttivat hyvästiksi 

turhan kauniisti taipuen

Kun etsin tietäni 

pois sinun luotasi