Katselen taivasta
maaten yksin sängylläni
nuo kaihtimet muodostavat vapaudelleni kalterit
Minä rakastan
mutta en koskaan saa tarpeeksi takaisin itselleni
tällaiset hetket ajavat minut hulluuden partaalle
Pelko tunkeutuu sisälle ikkunastani
Ulkoa hiipivä pakkanen puristaa minut kasaan
taivaan ainoa tähti on kadonnut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo, taitavaa kuvausta
Tästä pidin paljon,
hyvin kerrottu ja kaikkea,
upea!
Aivann ihana runo =) Menee suosikkeihini
suoraan =)
kohtalokas eli hyvä
Helvetin nätti <3