kuinka kaunis onkaan tuo savukiehkura
jota puhaltelen suustani
aina uudestaan
pakenen ulos hengähtämään
rintaa puristaa ja kyyneleet pakottavat luomien takana
enkä tahdo päästää niitä valloilleen
rikon kahvikupin ja huudan teille
kätketyn tuskan
vuosien kivun ja ikävän
aamulla silmäluomet turvonneena pyydän anteeksi
unohdan mitä olen sanonut
kaikkihan on hyvin
pakenen takaisin illuusioon
olen liian heikko kestämään totuutta
kuka pelastaisi minut
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
