Sinulle

Yli kolmesataakuusikymmentäviisi päivää
minulle enemmän kuin ikuisuus
ikävää ja kaipuuta
miksi minä sinut kadotin

Nykyään olen sinulle vain ilmaa
jota haljot matkallasi eteenpäin
et edes kykene sanomaan
hei

Kyyneleitä ja muistoja
miksi vieläkin rakastan
miksi vieläkin kaiken tämän jälkeen kaipaan
koska olit jotakin niin ihmeellistä

Minne sinä oikein katosit?
Kävelet vastaan tyypillinen perusteini-ilme naamallasi
ja minä itken joka askeleella
olit ennen jotakin erilaista ja täydellistä
nykyään harmaata massaa
ja olet tyytyväinen

Kai minäkin
mutta en unohda
mitä meillä oli
miten hyvä minun silloin olikaan olla
ja miten tajuan vasta nyt miten tärkeä olit