Istut sängyllä ja katselet ohjelmaa,
minä katson sinua ja hymyilen.
Sinä katsot minua silmiin ja kurtistat kulmiasi,
kuin kysyisit mitä haluan.
Pudistan vaan päätäni ja hymyilen,
sinä saat sen tunteen aikaan vieläkin,
sen tunteen joka tuntuu vatsassa perhosina.
Luulin sen aikanaan hiipuvan, katoavan,
mutta sinä saat sen pysymään siellä.
Siksi minä rakastan sinua vieläkin,
tulen aina rakastamaan.
Kun mietin sinua ja minua tajuan sen,
me olemme sielunkumppanit joista aina puhutaan.
Kumppanit jotka ymmärtävät toisiaan,
kumppanit jotka tukevat aina toisiaan.
En halua sen loppuvan milloinkaan,
en voisi enää kuvitella elämää ilman sinua.
Sinä saat minut aina hymyilemään,
vaikka tuntuu etten voisi enää hymyillä.
Tekisin mitä vain vuoksesi,
kulkisin vaikka läpi aavikon,
kiipeäisin korkeimmalle vuorelle,
uisin valtameren yli,
vain jotta saisin olla luonasi.
Luottaisin henkeni käsiisi milloin vain,
en epäröisi hetkeäkään pelastaakseni sinut.
Mutta onneksi olet vierelläni juuri nyt,
hymyillen minulle sitä hymyä jota rakastan eniten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit