Pelko

Minä seison tyhjässä huoneessa,
katselen ovea.
Sinä lähdit ovesta ulos,
et katsonut taaksesi.
Minä jäin kyyneliin,
odotan sinun palaavan.
Elämä ilman sinua,
sama kuin keuhkot ilman ilmaa.
Tiedän että tulet takaisin,
sanoit niin minulle.

Aina kun lähdet ovesta,
se sattuu sydämeen.
En totu koskaan kun lähdet,
se sattuu sydämeen.
Miten saan ajan kulumaan,
kun et ole täällä?
Siivoan, tiskaan, imuroin,
ne kaikki vievät vain hetken.
Kun olet poissa,
tuntuu kuin menisi iäisyys,
ennen kuin tulet takaisin luokseni.

Kun joudun nukkumaan yksin,
sänky tuntuu liian isolta.
Mikset voisi vain olla luonani,
haluan olla sylissäsi ikuisesti.
Kun tulen lähellesi, torjut minut,
se tuntuu pahalta.
Miksi teet niin?
Etkö halua olla lähelläni?
Miksi pakenet minua?
Etkö enää jaksa?
Mitä olen tehnyt väärin?

Sanoit että olen muuttunut,
että olen rauhoittunut.
Etten ole enää tuuliviiri,
miksi silti pakenet luotani?
Tarvitsetko enemmän omaa aikaa?
Miten saisin sinut pysymään luonani?
Miten saisin sinut tajuamaan,
että olet elämäni, rakkaimpani?
Että en halua ketään toista,
vain sinut, ikuisiksi ajoiksi.

Mihin meidän intohimo on kadonnut?
Tuskin enää kosket minuun,
et halaa, suutele, koskettele.
Kun yritän tulla lähelle,
pakenet, torjut, käännät selkäsi.
Etkö halua minua enää?
Tuntuu kuin olisin sinulle ilmaa,
vaikka olet vierelläni ja puhut.
Tuntuu kuin katoaisit jonnekin,
vaikka olen sylissäsi turvassa.

Puhut tulevaisuudestasi,
mihin minä tulen kuulumaan.
Puhut siitä, kun menemme kihloihin
Puhut siitä, kun menemme naimisiin,
kuinka perustamme oman perheen.
Puhut siitä, kuinka vanhenemme yhdessä.
Tämä kaikki tuntuu kaukaiselta,
pelkältä unelmalta joka ei onnistu,
kun olet kylmä minua kohtaan.

Pelkään menettäväni sinut,
eikä se tunnu hyvältä.
Tiedän, että jonain päivänä,
olet rakas aviomieheni.
Luotan kyllä sinuun,
tiedän että voin luottaa.
Silti käytöksesi, saa minut pelkäämään.