Yhä syvemmälle päivä päivältä jään,
ei täällä ole enää minua,
en tiedä, mitä näette.
Hymyilen huomiselle,
kosketan aikaa kuin se ei olisi omaani,
välillä olen ihan hiljaa.
Pieni kipinä sydämessä,
hetken aikaa vapaa,
ethän unohda minua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
en osaa kuavata tätä muutenko sanomal huokaus, tuntuu, että tää runo on huokaus. jotenkin sellanen, että eteenpäin mennään, mutta silti asioita menneisyydestä jää hartioita painamaan.
hieno tämä. :o
Nöyrää Toivoa.
Nätti runo.