Suru ympärilleni verhon kietoo,
päästää pois todellisuudesta,
antaa aikaa.
Tunteitani ei enää näe,
tyhjät silmät odottavat katsetta,
olen taipuvainen kohtalon tahtoon.
Kuunnella ei sydäntään enää voi,
tuska yksinäisessä kalpenee,
surun unohtaa vain suremalla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi