Tämä maailma ei ole ollut sulle hellä,
iskee päin kasvoja avokämmenellä.
On vaikeaa omaa arvoaan tunnistaa,
kun muiden liat sua lannistaa;
Milloin olet liian paljon, liian vähän,
mutta oi Iida,
Minä ymmärrän.
Pirut ovat olallasi valmiina
ja alkaa sua nieluun lyödä.
Mutta oi Iida,
muistaisit syödä.
Minä osaan tuon elämän tunnistaa,
kun elämä laskutehtävää muistuttaa.
Sisäinen ääni riemuas näännyttää,
joten sitä alkaa itseään näännyttää,
Oi Iida,
kunpa voisin sut tältä polulta käännyttää.
Pirut ovat olallasi valmiina,
ja alkaa sun nieluun lyödä.
Mutta oi Iida,
sun täytyy syödä.
Peilikuva ei ole vihollinen, se on sinä vaan.
Ilkeys ei ole totta, ne on sanoja vaan,
ja sinä olet jotain paljon suurempaa,
oi Iida, sun täytyy tämä lopettaa.
Muistaisit syödä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit