Runotyttö ja runopoika

Runotyttö löysi oman
runopojan tosi soman.
Nyt laukataan runoratsulla,
yhteisellä runopolulla.

Ollaan toisillemme muusia,
runoille aiheita ihan uusia.
Kirjoitetaan, luodaan runoja,
riimejä suloisen ihania.

Tykätään runoista isosti,
kirjoitetaankin niitä useasti.
Ollaan yhdessä tunteellisia,
lovena ihan avoimesti.

Nyt riimitellään yhteistä tulevaisuutta,
elämän mittaista haikua.
Keksitään päivä päivältä,
runoon uusia rivejä.

Vain aika yksin tietää miten pitkä,
on yhteinen matkamme tämä.
Ei anneta tämän meitä haitata,
vaan otetaan matka seikkailuna.

Taas mielessäin sut syliini suljen,
pitkin ruusuista runopolkua kuljen.
Kiitos murunen ihana,
että olet olemassa.

Takaa lasien vaaleanpunaisten,
elämää, arkea nyt katselen.
Iloisena, suukin reilusti hymyssä.
Onnellisena, sydän täynnä tähtipölyä.

Oi sentään miten olikaan ihanaa,
löytää oikea runopoika.
Muusa joka runoilemaan innoittaa,
kulta jota vihdoin rakastaa.