Joka kesä minä kirjoitan nimeäsi hiekkaan,
huudan sinua rantakivikkoon lyöville aalloille
tajuamatta, että et ymmärrä
Elämäni yhtä metamorfoosia
tunteiden vuoristoradassa
kaipausta
vihaa
surua
inhoa
iloa
onnellisuutta
Sisälläni kykenemättömyys pysähtyä
tunnustelemaan yksinäisyyttä
kykenemättömyys tajuta,
että et sinä ole
minun onneni, etkä onnettomuuteni
Selite:
Ajatukset ja tunnetilat, joille ei ole sanoja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hieno, pohdiskeleva runo, luopumisen vaikeudesta tai jotenkin niin minä sen näen ainakin.
upeaa runoilua
Monenlaiset tunteet risteilevät mielessämme pettymyksen kohdattuamme.
Todella hieno runo :) Oli pakko lukea toiseenkin kertaan ja tuntuu että löysin vain koko ajan uutta :)
koskettava runo mutta hyvä! Upeasti tuot vihan ja sen kumman tunteen runollasi esiin. upea runo.
Vaikuttava runo. Hyvää syntymäpäivää!
Tässä runossa on kaunista elämänviisautta.
Aika uskomaton, toisiksi viimeinen kappale kolahtaa melko kovaa.