Ihmiset ovat ilmeettömiä minulle
he kävelevät ohitseni
kuin minua ei olisi.
Sisällä kalvaa jokin syvä
kaipuu
joka ei nuku.
eikä häviä.
Ehkä jos en uskoisi
heräisin ja huomaisin
kaiken olevan
vain painajaista
mutta aina huomaan
etten nuku
olen vain yhä täällä.
joskus kun oikein kuuntelen
olen kuulevinani herätyskellon
mutta se onkin vain oma toivoni
joka kerta
pidätän hengitystä
ja nipistän.
Selite:
Ei se katoa,kaipuus ei koskaan katoa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä on hieno runo, i like! <3
tämä on hieno runo, i like! <3