Siihen talveen sinä jäit
ja minä unohduin tähän aikaan.
Surin hangelle keitaan muistoksesi,
vaikka tiesin, että korulauseet kuolevat
ja kallat lakastuvat.
Sydämessäni tunsin,
että sinä elät.
Selite:
Edesmenneen ystäväni muistolle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulee mieleen oma(t) menetykseni. Erittäin koskettavaa tekstiä. Saa itkemään:'(
Kiitos paljon kommentistasi. :) Todella kaunis on tämäkin. Otan osaa, kun en oikein muuta osaa sanoa.
Erittäin kaunis runo ystävän muistoksi ja etenkin tuon lopun kaksi viimeistä riviä, ne kruunaavat tämän.
Kaiken kaikkiaan hyvin kauniita kielikuvia surun vaikutteista, jotka jättävät lukijaan toden tunnun.
Erittäin herkkä ja kaunis muistoruno. Ystäväsi olisi varmasti otettu tästä.
Itse en pahemmin välitä noin muodollisesta runoudesta (Isot alkukirjaimet, pisteet virkkeiden lopussa), mutta en anna sen pahemmin häiritä tätä runoa.
Näin henkilökohtaisia runoja on aina niin vaikea arvioida sen enempää, pahoittelut.
Upea, koskettavasti kirjoitettu runo. Otan osaa :(
Jotenkin kaksi ensimmäistä riviä kertoivat kaiken; minä vain jotenkin unohduin tänne... Muotoilet runosi taitavasti.
Koskettava sekä suruisa runo. Suru viipyy muistoissa ja sydämessä kauniit muistot.
Koskettava ja suruisa runo...luopumisen tuskaa täynnä. Ja kuitenkin, jotain hyvin kaunista.
Kaunis runo. Minusta tämä kertoo siitä, kuinka surun keskellä on joskus vaikea jatkaa eteenpäin ja kantaa muistoja mukanaan, osana elämää.
Kauniin lämpimästi surun keskellä!
koskettava runo, indeed. :/
mutta hyvä.
Yhdyn edelliseen.
Kaunista <3
Sydämestä otti :'(
Hyvin kaunista..koskettavaa..osanottoni!