Ystäväni,
ajatteletko koskaan
hetkeä,
kun laskimme punaisia kiviä.
Niillä tarkoitin rakkautta.
Nyt ne ovat
hiljaisuuteen kätkettyjä
Sinne,
missä varjot tekevät
välimatkasta pitkän,
mistä usein olen ollut
lähdössä luoksesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
..niin keräytyy tuol' muistot ain,
ne kiteiks' sanat muuttaa vain -
noin laulaa kivet - väreilee,
ne kutsuu ain' niin luokseen...
Ihana runo! missä varjot tekevät
välimatkasta pitkän,
mistä usein olen ollut
lähdössä luoksesi. Pidin paljon runostasi:) Kaunis ja koskettava.
Jälleen osasit sanoa hyvin ihanalla tavalla <3
Kaunis runo.
Pakko on varjosta lähteä, eikä hiljaisuuteen kätkeä,
kun asia on niin tärkeä, käytä tunnetta, älä järkeä.
Kaunis ja kaihoisa on runosi.
Nätti ja koskettava, hyvin kuvattu kaipuuta, ainakin niin mie sen käsitin :)
Onnea! Oon kommentoinut sua paljon joskus 5v sitten täällä ja päinvastoin! "Olen kolmekymppinen, kolmekymppinen" :D
..niin keräytyy tuol' muistot ain,
ne kiteiks' sanat muuttaa vain -
noin laulaa kivet - väreilee,
ne kutsuu ain' niin luokseen...
Ihana runo! missä varjot tekevät
välimatkasta pitkän,
mistä usein olen ollut
lähdössä luoksesi. Pidin paljon runostasi:) Kaunis ja koskettava.
Jälleen osasit sanoa hyvin ihanalla tavalla <3
Kaunis runo.
Pakko on varjosta lähteä, eikä hiljaisuuteen kätkeä,
kun asia on niin tärkeä, käytä tunnetta, älä järkeä.
Kaunis ja kaihoisa on runosi.
Nätti ja koskettava, hyvin kuvattu kaipuuta, ainakin niin mie sen käsitin :)
Onnea! Oon kommentoinut sua paljon joskus 5v sitten täällä ja päinvastoin! "Olen kolmekymppinen, kolmekymppinen" :D