Kun iltaisin itken hiljaa vuoteessani
vaipuen unen kaltaiseen harhaan,
tunnen sinut yhä vierelläni,
kuiskauksen kuulen korvissani,
sanot: "rakastan".
Nyt kuitenkin unta vain on,
tunne tuo rajaton.
Kaipaan sua edelleen niin,
ottaisit rakas mut vielä syliin.
Mut tiedän toive tuo turha on,
sylissäs jo toinen on.
Mua taas odottaa
yö yksinäinen ja lohduton.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin surullinen ja koskettava! Näitä ei toivoisi käyvän!
Kauniisti kirjoitettu sydämen kaipuusta ja ikävästä.
taas on aika itkeä itsensä uneen.. aika etsiä lohduttajaa.. hyvin kirjotettu!
Tosi kaunis runo.
Rupesi melkein itkettämään.
<3
Kiitos, kun kävit runoni arvostelemassa. :)
liian tuttuja tuollaiset illat, niitä ei toivoisi kenellekään..
Almost my life...ties vaikka kokokaan. Satutti lukea kun itseni tunnistin. :)
Kiva teksti, lopussa hyvin rimmas sanat :) Voitko kommentoida jotain mun tekelettä,kiitos:)
Niin kovin tuttua...
Koskettava, kaipausta täynnä oleva runo.
Pidin.
hyvin kirjoitettu, koskettavaa tekstiä