Niin voimattomaksi tunnen itseni,
avuttomaksi auttamaan.
Kuulen kyllä, tunnenkin sen.
Mielessäin kaikuu äänes hiljainen.
En silti suruasi saa poistumaan,
en ääntäsi uudestaan nauramaan.
Hiljaisuudestasi päättelen,
oon itse siihen syyllinen.
Mut mun on käytävä läpi tää,
täytyy oma pääni ensin selvittää.
Jos kaikki taas liian pian tapahtuu,
poloinen sydämeni ristiriidoista pakahtuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
