Sotkun keskellä
kaksi silmää
nyyhkivää
kuka tulisi lohduttamaan
suruaan vessapaperilla pyyhkivää?
Pahan olon vedän vessasta alas
mutta aina se tulee vielä takas
Hiljaa hyräilen
musiikki melankolinen
tanssii kanssani kipeitä kohtiani hyväillen
Solmussa ja sateessa haalistun
omaan tylsyyteeni tukahdun
Illalla väsyneenä nukahdan
vaikka kello on vasta kahdeksan
Hymyllä ja naurulla kurjuuden pois heitän
niillä myös sisimpäni kauniisti peitän
Kukkakedon alla piilossa
lantakasa
kärpäset sen kimpussa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surumielisen kaunis. Ja toisiks viimenen säe teki erityisesti vaikutuksen. Siihe oli niin älyttömän helppo samaistuu.