Nimetön

auringon paistaessa jälleen
ja lumen kantaessa painoasi
kirjoitat tarinan
tarinan tytöstä jota hanki ei kantanutkaan

kipeät riidat
ja siniset kuvat silmissäsi
maalatut taulut joissa on syvää vihaa
muistuttavat sinua torstaista

omenan pudottaessa satonsa
ja ruohon vaihtaessa väriä
juokset metsän keskellä
pakoon totuutta

vuosien kuluessa
aikojen tullessa takaisin
torstain astuessa vuoroon
aamulla herätessäsi
haluaisit nukkua sen ohi

askel askeleen perään
synkkien uutisten kolahtaessa päähäsi
henkisen rasituksen uuvuttama sinä
ja ripaus huomista

jos vannoit unohtaneesi
ja huusit jaksavasi jatkaa
päiväunien jälkeen heräät
'ja se ei ollut painajaista'