Nimetön

Voi meitä maailman itkupillejä
pieni hymyily
ja pari kilttiä sanaa
tarvitaan enää kivi purkissa ja luulemme olevamme tärkeitä
voi että iso paha susi nauraisi ja joisi itsensä hengiltä
kun kuulisi kuinka me
rumat ja vaikeat lapset uskoimme

metsän suuri suoja
ja pehmeä sammal
virittävät ansansa

taivaskin nauraa ja maa tulvii vedessä
veden pinnasta sinua katsoo
katsoo joku itsekeskeinen ja epäonnistunut nelijalkainen
ja vuosien varrella ravintoa kerännyt maha puristuu housuista

'etkö ole tajunnut kuinka suuri olet verrattuna pieniin'

eikö se ole helppoa tarttua veitseen ja repäistä kipu hetkeksi pois pään sisältä

'kiduta vain, kohta opit ymmärtämään'

suolaiset kyyneleet tulvivat punaisille poskillesi
täysin väärin ruskettuneelle naamallesi
kun koitat hävittää jäljet kaikista niistä sadoista jäätelöistä
ja tuhansista tortuista joita aina syödessäsi vannoit
'tämä on viimeinen'

voi pieni lapsi
'turhaan sinä luulet, että maailmassa olisi helppoa,
mutta yrittäisit edes vähän enemmän'

jo pienet, liian pienet
8-vuotiaat lapset huutavat
itkevät itsensä hajalle
'minusta ei tule täydellistä'

Älä sure. Ei minustakaan.