Et vain nää mun sisimpään herkempään.
Liikaa on satutettu,
liikaa elämää viilletty,
arvet auki revityt.
Haavat kauniit,
tuskin arpeutuneet,
sä revit uudelleen.
Sanat viiltävät satuttaneet,
sä sanoit uudelleen.
Verikyyneleet poskilleni vierineet,
ne kuoleman kyyneleet.
Veit kaiken ja enemmän,
sinut,
josta silti välitän..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ikävän tuskaa aidoimmillaan, hyvä ja surullisuudessaan kaunis runo.