Taas kävelen kirjahyllylle
ja lasioveen avaan.
Sieltä haen sormuksen
kultaisemman.
Painan pääni
tyynyn sormus kädessä ja
tunnen kuuluvani edes yön
sinulle.
Aamulla sen
palautan ja seuraavana
iltana tää kaava toistuu
vaan.
Toivon kai sun palaavan
ja vielä kerran mua halaavan.
Muuten en unta saa
tämä tuska sisälläin palaa vaan.
Selite:
tyhmä sormus joka muistuttaa sinusta ja joka on pakko punoa käteen et unta saan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
