Tampatut tantereet, kauhtuneet sotisovat, viilletyt kasvot, lävistetty rinta, kärpästen täyttämät silmät.
Kaiken päälle laskeutuva sinitaivas, pilkkaava aurinko yllä liejuuntuvan, myllääntyvän, punaisen maan.
Taustalla mies nostaa terän kohti taivaita, tarinansa alussa tavoitellen uutta aamua, kauniimpaa kuin kevätpäivä, vain laotakseen maahan peitsi rinnan viertä hioen.
Me olemme laulaneet kauniista asioista, elon pienistä iloista, ihmeistä kuolevaisten, itkeneet miesten perään, rukoilleet lasten puolesta, ja pian väkivalloin luovutamme itsemme valloittajalle, kannamme ikuisen inhon siementä sisällämme.
Lehmukset, koivut, tammet niin täynnä pelkoa, kauhua pahaa, kuin unesta yöhön säikytettyinä seisovat tämän maailman reunalla viimeisen virren taustakuorona.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä lukiessa mieleen piirtyy etäisesti kaunis kuva kaaoksesta. Toisaalta taas tulee mieleen fantasiaelokuvan maisemat. Ja sekin on hyvä.