Herätti aamuun kalpeaan,
valotti mielen pimiössä,
vajosin kaihon vaaleaan,
muttei tässä elämässä.
En koskaan en koskaan en koskaan.
Heräsin
kaipasin
vajosin
masennuin
vannotin
luovutin.
En kyennyt.
Nyt voin vain
jostain kaipuun kaukokudelmasta
itselleni rohkeutta rakentaa.
Mutta näissä arpajaisissa
en koskaan raaputa
päävoittoon oikeuttavaa
kuvioyhtälöä.
Selite:
Masentavaa. Ihminen on itsesäälissä rypevä --.
Pitäisi herätä ja vain yrittää. Kuolen vasta myöhemmin.
Neljäs kappale onnistui..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää loppui harvinaisen ytimekkäästi. Loppua jäi miettimään kyllä, mut se ei jääny häälymään epämääräisesti.
Runo alkaa hienosti, kaunista sanailua. Ajatuksia kyllä herättää, mutta vasta tuo loppu sitoi koko homman yhteen. Ja tämä toimi minusta erinomaisen hyvin niin.
Ja tiedä sitten miksi, mutta tuo otsikko ja viimonen säkeistö on loistopari.
Epätoivoa, näennäinen luovutus, mutta mieli palaa vielä hiilloksella.
Pidin.