Kun ei hymy mieltä vaivaa.
Kun ei aamua herätäkseen kaipaa.
Kun ei tarvitse itseään ollakseen iloinen.
Kun aikaa on, vaikka tunnit kuluvat.
Kun suu on kiinni ja teot puhuvat.
Kun debressiot hymyiksi muuttaa.
Kun ei valoa näe, vaan sen muille tuottaa.
Tulee kaunein säe, Melodia sydämen.
Onnellisuus, ei enää taakka ihmisen.
Rakkaus, eka ja tunne viimeinen.
Selite:
Joitain sanoja ilosta ja masennuksen kanssa kamppailusta. Sen voittamisesta ja niistä sekavista hetkistä kun hymy ei satu ja kaikkea ei kadu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
